Olisikohan syynä kesän kaipuuseen alkanut flunssa, rempallaan olevat joulvalmistelut ja kaikenlaiset harmit & huolet. Olo kyllä muuttui heti piirun verran paremmaksi kun selailin viime kesän kuvia ja mietin, mitä kesässä kaipaan.
Kesäkukista on aloitettava. Tunne siitä, että mahdollisuudet ovat rajattomat : ) On eri värejä, muotoja, uusia lajeja, vanhoja hyviksi havaittuja, monet eri reissut torille ja lähiseudun puutarhoihin. Muutamia alkuhankintoja ja lopulta ns. mopo karkaa käsistä. Kukkia on niin paljon, että pitää harkita uusien isutusruukkujen ostamista.......Yritän aloittaa kukittamisen niin aikaisin keväällä kuin mahdollista. Viime keväänä ostin narsissit ulos aivan liian aikaisin ja huonostihan siinä kävi. Mutta minuun ei päde ajatus siitä, että yhdet kukat vain ostetaan ja niistä nautitaan koko kesä. Ei ! Ensin hankitaan muutama narsissi, heti perään orvokkeja ja niiden kukittua kesäkukkia. Ah sitä onnea! Miten olen päätynyt tähän hulluuteen, sitä monesti mietin......Voisihan sitä rahansa hassata monenlaiseen, mutta minun hassauskohteeni ovat kukat!
Melominen. Se on ihanaa. Kun päivä on lämmin, meri on lämmin ja minä ja keltainen kajakki livumme aalloilla niin olo on täydellinen. Kajakilla kalliosaaren rantaan ja pikainen pulahdus veteen ja taas melomaan : )
Tyttöjen futismatsit urheilukentällä kuuluvat ehdottomasti kaipauksen kohteisiin!
Pionit.....ah.........Niiden kukinta-aikaan minua ei saa kotoa mihinkään! Kuvista puuttuu ehdottomasti sellainen, jossa makoilen aurinkotuolissa, hyttysverkon alla, luen kirjaa ja nautis
kelen jääkylmää juomaa. Niin ja sellainen, jossa nukumme koko perhe myöhään ja nautimme pitkästä ihansta yhteisestä kesälomasta. Hei, flunssa tuntuu jo paremmalta ja nyt ompelen punaiset jouluverhot olohuoneeseen. Kiitos kesä, sen muistot ja kaipauksen kohteet!
.JPG)
