ajatuksissa ensi kesä

Tänä syksynä olen kunnostautunut keräämään siemeniä. Miksi ostaa monta pussillista uusia siemeniä aina keväisin ? Tietenkin siemenpussien ilmaantuminen kauppoihin saa keväthuuman korkealle ja mikäpä tuntuu mukavammalta kuin suunnitella sitä, mikä pussin sisältö uppoaa mihinkin penkkiin. Koottujen listalla on ollut kuvassa oleva krassi. Tämä krassi oli minulle kukan väriltään aivan uusi. Alkuun laimean keltainen väri vaikutti liian laimealta verrattuna oransseihin sävyihin, joita olen aikaisemmin suosinut. Mutta vieläkin kyseinen krassi kukkii terassillamme amppelissa ja näyttää voivan hyvin. Nuppuja tulee koko ajan lisää ja kukkia tietenkin myös. Väriinkin olen tottunut ja mielistynyt. Kosmos, malva, salkoruusu, hajuherne ja kehäkukka ovat nyt sitten kerätty ja kuivattu odottamaan ensi kesän kylvöjä.

sunnuntaina

Sunnuntai ja mielessä monta asiaa tehtäväksi. Kävi kuitenkin niin, että kävelyreissun jälkeen otin vain rennosti. Sytytin kynttilän, haudutin teetä ja ihastelin kesällä hankkimaani värinokkosta. Neuletyö kyllä houkutti. Olisiko neulontatyön houkuttimena toiminut teemuki, jossa puput neulovat - tiedä häntä.

Anjalinista hankkimani Noro päätyy nyt Revontulihuiviksi. Täytyy tunnustaa, että huivin aloittamisessa oli työtä. Miten saatoin lukea neuleohjetta niiiin väärin ? Kuudennen aloituskerran jälkeen lopulta onnisti.


Tässä keskeneräistä huivia ihastellaan uuden talvitakin selkämyksessä.

päivä Helsingissä

Eilinen sujui rattoisasti Helsingissä. Ensimmäisenä vierailukohteena oli Valtterin kirpputori, joka nyt kyllä tuotti pienoisen pettymyksen. Mukaan ei lähtenyt mitään, mutta Hakaniemen halli odottelikin vierailijaansa ja siellä erityisesti lankakauppa Vihreä Vyyhti. Sieltä sitten mukaan tarttui tämä aika herrrrkullisen värinen käsinkehrätty Naturwolle-lanka. Suunnitelmissa on neuloa pipo tai kaulahuivi....



Matkani jatkui Sinelli-askarteluliikkeeseen, josta löysin kuvan rullalla olevaa silitettävää heijastinkalvoa. Heijastinkalvosta oli puhetta viime viikkoisessa Ylen aamutv:ssä , jossa tuunattiin mm. sateenvarjoja heijastaviksi. Löysin samasta liikkeestä myös mustaa heijastinnauhaa ja vihreän ja viininpunaisen palan villahuopaa. Suunnitelmissa on siis tehdä heijastimia. Kuvia valmiista töistä sitten myöhemmin.




Päivä oli uskomattoman lämmin ja aurinkoinen. Kävely vanhan opiskelukaupungin kaduilla on aina virkistävää ja tuo mieleen hauskoja muistoja 15 vuoden takaa.

ruusuja

Nämä ruusut on tehty vaahteranlehdistä! Mitä värikkäämmät lehdet sitä upeammat ruusut. Ruska nyt parhaimmillaan eli teen näitä kyllä lisää.

neulottua

Aamut ovat kylmiä ja tämä lapas/piposetti pitää niin pään kuin sormetkin lämpiminä pyörämatkoilla kouluun. Musta ja mustavalkoisuus yhdistettynä pääkallokuvioihin ovat esikoisen tämän hetken juttuja!

perennat siirtoon!

Aloittavana puutarhurina olen tehnyt klassisen virheen ja tunkenut perennapenkit täyteen kaikkea kaunista...Alkukeväästä näyttää niin tyhjältä, joten tulee suorastaan pakottava tarve täyttää penkin mulloskohtia uusilla ja uusilla kasveilla. Ja minun mottonihan on ollut, että mitä enemmän sitä parempi. Loppukesästä sitten näyttää viidakolta. Osa kasveista ei saa valoa, koska ovat puutarhurin toimesta joutuneet aivan väärään paikkaan. Kuvan perennapenkki on kokenut edellä kertomani kohtalon. Malvaa, väriminttua, päivänliljaa, tuoksukurjenpolvea vain muutaman mainitakseni. Tänään sitten ryhdyin toimeen ja siirsin päivänliljat paikkaan, jossa kuvittelisin niiden paremmin viihtyvän ja kenties myös kukkivan ; ) Kurjenpolvia levittelin vähän suuremmalle alueelle päivänliljojen vanhalle paikalle. Se harmittava maahumala, jonka tilapäisessä mielenhäiriössä ( tietämättömyydellä myös osuutta asiassa ) penkkiin istutin joskus muinoin, oli taas vallannut lisätilaa itselleen. Maahumalaa on jaettu ystäville ja tutuille samaisesta penkistä monena keväänä, mutta ei. Kukoistus vain jatkuu! Ja kitkeminen myös.

Bloggaustaukoa on ollut, mutta kyllä täällä on puuhailtukin! Viime syksynä aloitettu valoryijy on nyt sitten valmistunut ja tässä se valaisee kulkuamme eteisessä.



Suunnitelmissa oli ensin kokovalkoinen ryijy, mutta pieni värilisä oli enemmän kuin paikallaan. Tuntuu, että valotkin tulevat paremmin esiin ruskeasta paperinarusta. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen.




Täällä on myös neulottu. Kuopus sai ribbineulepipon ensimmäisiin kylmiin syyspäiviin. Ohje uusimmasta Suuri Käsityö-lehdestä. Toinen samanmoinen on työn alla esikoiselle.



Ja ompelukonekin on ollut käytössä. Tällä kertaa käyttäjänä 9-vuotias esikoinen. Koulussa oli aloitettu käsityötunnilla virkkaamaan isoäidinneliöitä. Kotona niitä virkattiin innokkaasti lisää ja lopputuloksena näin hieno laukku:



Tästä kukkaan puhjenneesta kärhöstä ei uskoisi, että eletään jo syyskuun puoli-
väliä! Annan sen hetken sulostuttaa kauneudellaan terassiamme ja sitten istutan sen maahan.