Uusia tuulia!

Nyt vuorotteluvapaa on taaksejäänyttä elämää. Töissä on jo oltu viikon päivät. Ääni on kadonnut kokonaan ja olen määrännyt itselleni puhumattoman viikonlopun. Josko maanantai aamuna suusta tulisi muutakin kuin murinaa ja pihinää ; ) Nyt sopiikin sitten miettiä miksi ääni meni. Johtuuko se siitä, että olen niin kovaääninen tai puhunko taukoamatta? Äänityöläisenä työkalu joutuu kyllä jatkuvalle rasitukselle ja ehkäpä kyseessä on harjoituksen puute. Lomaillessa äänikin lepää.

Mutta mitäpä jäi reppuun vuorotteluvapaasta? Paljon kaikkea hyvää! Tärkeintä tietenkin oli kuopuksen koulunaloitus, mikä sujuikin oikein hyvin. Äidin kotona olosta nautti myös esikoinen, joka kertoi, että tuntui mukavalta tulla koulusta kotiin, kun äiti oli aina kotona kysymässä, että miten päivä meni ja mitä haluat välipalaksi. Kirppispöydällä syksyn alussa tuli päästyä eroon paljosta turhasta. Kaapit ja ullakko tyhjenivät edes vähän. Tuotot käytetäänkin ensi kesän lomamatkaan, jonka innoittajana on ollut tuo iki-ihana Mamma Mia- elokuva, jota me perheen naiset olemme katselleet useampaan kertaan. Kreikka siis kutsuu meidän perhettämme ensi kesänä!

Nukkuminen oli eräs vuorotteluvapaan ihanimmista asioista. Tuntui kuin olisin saanut nukuttua viimeisen 10 vuoden univelat! Ystäviä tuli tapailtua paljon enemmän kuin normaalisti. Käsitöitä tein paljon. Uusia tuttavuuksiakin sain. Kuopuksen koulukaverin äidistä tuli oikein hyvä lenkkikaveri. Vesijuoksua oli mukava harrastaa päivisin suht tyhjässä uimahallissa.

Miinuksia? Ehkäpä rahapolitiikka, mutta rahat kyllä riittivät kaikkeen tarpeelliseen. Loppuvuoden harmit ehkä vesittivät vuorotteluvapaan loppua, mutta sellaista elämä on. Kaikkea sattuu ja tapahtuu. Töihin oli kiva palata. Tuumailut alan sopimisesta itselle saivat positiivisen vahvistuksen. Teen sellaista työtä, josta todella pidän!